Avainsana-arkisto: toimintavinkit

Sivusto partion kehitysyhteistyöstä, kumppanuuksista ja kansainvälisyyskasvatuksesta on julkaistu- ota vinkit haltuun!

Oletko yrittänyt turhaan kaivaa tietoa partion kautta tehdyistä kehitysyhteistyö- ja kumppanuusprojekteista? Tai oletko pohtinut kuumeisesti miten kansainvälisyys- eli globaalikasvatuksen saisi mukaan koloilloille ja leireille? Kiinnostavatko kehitysyhteistyö, kumppanuudet ja kansainvälisyyskasvatus, mutta et tiedä miten niitä voisi liittää mukaan partiotoimintaan?

Partion projektisivustojen joukkoon on nyt liittynyt Parempi maailma- sivu, joka tarjoaa tietoa siitä, mitä partion kehitysyhteistyön, kumppanuuksien ja kansainvälisyyskasvatuksen saralla tapahtuu juuri nyt; mutta myös katsauksen jo tehtyyn työhön. Sivustolla on kootusti tietoa kaikista kehitysyhteistyöhankkeista ja useista kehitysyhteistyöprojekteista. Tiesitkö, että Suomen Partiolaiset ovat tehneet kehitysyhteistyötä jo parikymmentä vuotta?

Sivuston tärkeimpään antiin kuuluu vinkit toimintaan -osio, joka tarjoaa partion globaalikasvatukseen liittyvät ohjelmapainotusaktiviteetit, Lapsen oikeudet kriisitilanteessa – globaalikasvatushankkeen Kipinät eri ikäkausille ja Muistelemispäivän aktiviteettilistauksen viime vuosien ajalta. Muistatko vielä Woomal2-hankkeen? Osiosta löydät myös ohjeet hankkeeseen liittyneisiin aktiviteetteihin. Sivu ohjaa myös muiden järjestöjen hyväksi koettujen globaalikasvatusmateriaalien pariin. Ammenna myös niistä sopivat ideat toimintaasi!

Klikkaa itsesi nyt upouusille Parempi maailma -sivuille ja löydä tietoa partion kehitysyhteistyöstä sekä globaalikasvatuksesta!

Eduskuntavaalit mukaan lippukunnan toimintaan

Eduskuntavaalien ei tarvitse olla vain äänioikeutettujen juttu. Osallisuus ja demokratia kuuluvat ihan kaikille, joten myös lasten ja nuorten kanssa voi käsitellä erilaisia aktiiviseen kansalaisuuteen liittyviä teemoja. Lippukunnassa vaalit voivat näkyä vaikka yhden tai useamman koloillan aikana, tässä muutama vinkki!

Retkiparlamentti

Retkellä valitaan osallistujista vaaleilla parlamentti, jotka retken johtajien opastuksella osallistuvat retken käytännön järjestelyihin liittyvien päätösten tekemiseen, kuten ruokalistaan tai iltanuotion lauluihin. Lopuksi keskustellaan yhdessä miltä vaalit ja päätöksenteko tuntuivat.

Eduskuntahippa

Yksi tai useampi valitaan eduskunnan puhemieheksi tai varapuhemiehiksi. Nämä yrittävät ottaa kansanedustajia (muita leikkijöitä) kiinni ja jakaa heitä valiokuntiin, jotka voivat sijaita vaikka eri puolilla pihaa. Valiokunnasta voi pelastaa kansanedustajan takaisin eduskunnan täysi-istuntoon koskettamalla olkapäätä. (vrt. Poliisi ja rosvo) Johtaja selittää eduskunnan tehtävät ja eri toimijoiden roolit.

1941298_930074947037958_1262356098_n

Eilen Pohjan Veikkojen samoajat tutustuivat puolueiden vaaliohjelmiin, äänestivät ja kävivät tiukkaa arvokeskustelua mm. mm. terrorismista, ilmastonmuutoksesta, maahanmuutosta ja eutanasiasta. Äänestyslipuke leimattiin tietenkin lippukunnan leimalla. Kuva: Raisa Lindeman.

Löydät  eduskuntavaalimateriaalin ja lisää toimintavinkkijä osoitteesta partioehdokkaat.fi

Toimintavinkit Suomen Partiolaisten yhteiskuntasuhderyhmältä.
Ensimmäinen kuva: Suomen Partiolaiset, Suurjuhla 2014. Kuvaaja Harri Halmejärvi.

Vapaaehtoisten päivä lähestyy – miten voisimme kiittää?

3.12. vietetään Suomessa kansainvälistä vapaaehtoisten päivää. Silloin on tarkoituksena nostaa vapaaehtoisten tekemä arvokas työ valokeilaan ja kiittää vapaaehtoistyön tekijöitä.

Vapaaehtoisten kiittämisessä mielestäni oleellista on että on sopivassa suhteessa perinteisiä tapoja ja spontaania kiittämistä, sopivasti muodollisia  ja epämuodollisia. Tärkeää on muistaa kiittää kaikkia, lippukunnanjohtajia, ryhmänjohtajia, projektien toteuttajia, talkoolaisia ja kyyditsijöitäkin. Kaikki vapaaehtoistyö on arvokasta.

Kyselin tutuiltani millaisia tapoja kiittää heidän lippukunnissaan on, tässä kooste niistä. Poimi parhaat  käyttöön tai keksi omat! Voit myös jakaa kommenteissa omiasi tai lippukuntasi tapoja kiittää tekijöitä.

Aloitetaan perinteisimmillä, klassikoilla:

  • Ansiomerkit lienevät perinteisin tapa kiittää partiossa. Suomen Partiolaisten ansiomerkeistä tietoa, hakulomakkeet ja myöntämisperusteet löydät täältä.  Tietoa piirin omista ansiomerkeistä löydät piirin sivuilta. Muista tarkistaa aikataulu ajoissa!
  • Lippukunnan omat ansiomerkit. Monella lpk:lla on jo omia ansiomerkkejä. Näitä voi anoa ja myöntää kevyemmillä ja erilaisilla perusteilla kuin esimerkiksi piirin tai SP:n merkkejä. Kannattaa välillä tarkastaa, että myöntämisperusteet ovat edelleen ajankohtaiset.

Lippukunnilta löytyy monenlaisia kunniamainintoja ja titteleitä, joilla voidaan kiittää ja palkita vuosittain. Esimerkiksi:

  • Lempäälän Erä-Pirkoissa valitaan aina vuosittain vuoden Pirkko, eli aktiivitoimija samoajaikäisistä ylöspäin. Valinnan tekee aina kahden edellisen vuoden Pirkot. Hollolan Hirvenhiihtäjät nimeävät Vuoden hirven yli 16-vuotiaista ja Hirvein hiihtäjä -palkinnon saajan alle 16-vuotiaista.
  • Viherlaakson Peuroissa joka vuosi yhdelle samoajaikäistä nuoremmalle jaetaan aktiivisuuspuukko, johon on kaiverrettu nimi.
  • Nastapartiossa jaetaan kirves –kiertopalkintoa nuorten aktiivien keskuudessa ja varsi taitaakin olla jo aika täynnä nimilaattoja.
  • Pohjan Veikoissa kiertopalkinnon saajiksi valitaan joka ikäkaudesta vuoden tyyppi, vuoden johtaja ja vuoden ryhmä. Lisäksi on mm. Talkoojyrä aktiivitalkoilijalle ja oma kiertopalkintonsa käsityötaitoja lippukunnassa edistäneelle. Näitä jaetaan kesäleirillä ja Yrjönpäivänä.
  • Hyvinkään Metsätyttöjen johtajiston pikkujouluissa jaetaan dilpomeita (siis todellakin dilpomeita) muistamisen arvoisista asioista, ei niin vakavalla otteella.
  • Kevään vikassa johtajistossa Tampereen Lokeissa valitaan johtajiston (=kaikki samoajista ylöspäin olevat johtajina toimivat) kesken Vuoden hengetär, joka saa kuparisen pannun hyllyään koristamaan. Jokainen saa äänestää yhtä tyyppiä, jonka kokee vuoden aikana piristäneen, tsempanneen, olleen huippu tai muuten ansaitsevan palkinnon.
  • Pääkaupunkiseudun Partiolaisissa on lähettetty lippukuntiin Kiitos –pinssit. Ideana on, että pinssin voi antaa kiitosten saattelemana jostain hyvin hoidetusta hommasta. Kun pinssiä on hetken kantanut huivissaan kuuluu hyvä laittaa kiertämään ja kiittää sillä jotakin toista.

Aineellinen lahja ilahduttaa, kunhan se on harkittu. Lahjoja annetaan perinteisesti jouluna, mutta myös esim. leirinjohtajaa voidaan kiittää lahjalla. Tässä joitakin ideoita:

  • Kanoottipussi
  • Kuksa
  • Partioaiheinen joulupipari (partioristi, lilja, partsaukkeli…)
  • Termari
  • Otsalamppu
  • Pipo sloganilla, esim. lpk:n huudolla tai sisäpiirivitsillä
  • Istuinalusta
  • Vesitiivis pussi kännykälle
  • Inspiroivaa kirjallisuutta
  • Leffalippu
  • Lippukunnan teemaan sopivat lahjat, esim. hirvet Hirvenhiihtäjillä
  • Yhtenäistä pukeutumista, esim. samanlaiset paidat tai villasukat koko johtajistolle.

Hemmottelu ja virkistäminen toimii aina:

  • Pohjan Veikot järjestävät johtajiston oman retken, Hyppy tuntemattomaan, kerran vuodessa. Retki on ryhmänjohtajille, eli kiitos kohdistuu viikkoaktiiveille. Nimensä mukaisesti retki voi olla mitä vain ja tärkeintä onkin se, että johtaja voi vain saapua paikalle tietämättä mitään etukäteen.
  • Tampereen Lokeissa järjestetään isompia johtajahuoltoja noin joka toinen vuosi. Teemoina on olleet mm. mininuotiokitarakurssi ja kaupunkikisa vähäisillä ennakkotiedoilla. Joka toinen vuosi järjestetään myös veljeslippukunnan kanssa johtajien joulucembalot, joissa on rentoa ohjelmaa, jossa järjestäjät ja johtajat heittäytyvät, syödään ja pidetään hauskaa yhdessä.
  • Kevään viimeisessä johtajistossa on usein jotain herkkua ja rennompaa meininkiä.
  • Lippukunnan piikkiin ravintolassa syöminen toimii hyvänä yhdessäolon ja luksuksen yhdistämisenä.
  • Oleellista on hyvä ruoka, yhdessä olo ja saunominen

Yhteisten johtajiston kiittämisten lisäksi lippukunnista löytyi hienoja tapoja antaa henkilökohtaista huomiota:

  • Henrikin Tapulitytöissä laitetaan ennen joulua jokaiselle aktiiviselle johtajalle oma henkilökohtainen kiitosjoulukortti. Tekstissä kiitetään juuri niistä asioista, joita kyseinen henkilö on tehnyt.
  • Hämeenlinnan Metsänkävijöiden saunailloissa yleensä muistellaan miten hienosti hommat on hoidettu. Pienessä lippukunnassa keskinäinen arvostus toimii.
  • Jokaiselle Lokkiylioppilaalle lippukunnanjohtaja kirjoittaa henkilökohtaisen melko pitkän puheen, joka käydään juhlissa puhumassa. Lahjana viedään merimiessolmusormus ylioppilaalle. Puhe usein saa kyyneleet silmiin niin puhujalle, puheen saajalle kuin vanhemmille ja vieraillekin. Puheessa käydään läpi henkilökohtaisia asioita ja vahvuuksia partiouralta, sellaisia, joista vanhemmilla ei usein ole tietoakaan. Myös sormukset ovat arvostettu ja tykätty perinne lippukunnassa.
  • Lokeissa myös lippukunnanjohtaja vei viimeisen vuoden vartionjohtajat kahville lippukunnan piikkiin ja kyselin kehitysehdotuksia toimintaan. Henkilökohtainen kontakti toimi hyvin molemminpuolisessa palautteenannossa ja lähentää suhdetta. Tätä voisi soveltaa monessa muussakin yhteydessä ja vaikka säännöllisesti.

Miten teillä on tapana kiittää? Tai aiotko poimia jonkun näistä käyttöösi?

 Kirjoittajana Annika Jouhki, blogin koordinaattori ja toisinaan huono kiittäjä.

Edit. 9.3.2015: Kannattaa lukea myös Hämeen Partiopiirin hallituksen blogista hyvä juttu kiittämisen perusteista, jatkuvuudesta ja tärkeydestä!

Partiota alle kouluikäisille

2-5 -vuotiaat lapset kokoontuvat puistoon ja matkaavat siitä metsään pienet partiohuivit kaulassaan. Mistä on kyse?

Kun Helsingin kaupunki vuonna 2014 aloitti tulospalkkiojärjestelmän varhaiskasvatusvirastossa, pyydettiin myös esimiehiä pohtimaan uudenlaisia tapoja kehittää varhaiskasvatusta. aikanaan partiossa työskennellyt päiväkotiyksikkö Alku-Käpylinnan esimies Olli Kamunen alkoi pohtia, miten voisi itse kehittää varhaiskasvatusta ja sai idean yhteistyöstä Pääkaupunkiseudun partiolaisten kanssa. Päiväkodinjohtajana ja partiolaisena ajatus partion ja varhaiskasvatustoiminnan yhdistämisestä tuntui Ollista luonnolliselta. Kerhoon palkattiin lastentarhanopettajaksi pitkän linjan partiolainen ja lastenhoitajaksi luontorakas henkilö.

Partiokerho aloitti toimintansa syyskuun alussa. Ensimmäisenä kerhopäivänä paikalle saapui vain yksi lapsi, nyt lokakuun alussa kahdessa kerhossa on jo yhteensä kymmenen lasta ja lisää hakemuksia tulee säännöllisesti. Partiokerho on Helsingin kaupungin ulkoleikkitoiminnan kerho ja se on suunnattu 2–5 -vuotiaille kotihoidossa oleville lapsille. Pienimmillä kerholaisilla on kaksi päivää viikossa ja vähän isommilla kerholaisilla on kerhoa kolmena päivänä viikossa.

Kerholaiset tapaavat alueen leikkipuistossa ja lähtevät kävelemään kohti metsässä sijaitsevaa kerhopaikkaa. Matkalla lauletaan ja ihmetellään kaikkea mahdollista. Syyskuun aikana kerhometsään on rakennettu maja, kerätty käpyjä oravalle, askarreltu metsän keskellä, seurattu ruskan hiipimistä ja ihmetelty kaupunkiluonnon eläimiä aina etanasta jänikseen. Paras hetki kerhossa on tietenkin eväiden syöminen – kaikkihan sen tietävät, että ruoka maistuu parhaimmalta ulkona. Lopuksi kerholaiset taapertavat takaisin leikkipuistoon ja laulavat loppulaulun.

Kerho-ohjelmaan on poimittu juttuja sudenpentujen ohjelmasta omien ideoiden tueksi. Partiomenetelmässä on paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat jo sellaisenaan käytettävissä varhaiskasvatustoimintaan; toiminta luonnossa, tekemällä oppiminen, nousujohteisuus, aikuisen tuki, vartiojärjestelmä ja symboliikka ovat löytäneet paikkansa Partiokerhon toiminnassa. Kaikille lapsille on ommeltu partiohuivit, kerho alkaa aina tutulla lorulla ja loppuu piirissä laulettuun loppulauluun. Toiminta tapahtuu metsässä pienryhmissä leikkien, liikkuen, tutkien ja taiteellisia kokemuksia kokien. Jokainen lapsi osallistuu toimintaan omien taitojensa mukaan ja aikuisen tuella vaikeammatkin asiat onnistuvat.

Vanhemmat ovat antaneet hyvää palautetta niin pienistä ylisöpöistä partiohuiveista kuin uudesta varhaiskasvatusmuodostakin, joka sallii perheen jatkaa kotihoitoa ja samalla saada laadukasta varhaiskasvatusta.

Kirjoittajana Katri Niemi, Partiokerhon lastentarhanopettaja ja partiolainen itsekin. Kuva Partiokerhon blogista.

Lisää Partiokerhosta löydät heidän blogistaan ja facebooksivulta.

K-22 toimintaa

”Jos mä haluaisin kutsua oman opiskelukaverini mukaan partioon, niin mihin mä sen oikeen pyytäisin?? Johtajiston kokoukset on lievästi kuiva aloitus uunituoreelle partiouralle. Lippukunnanjohtajana en vedä tällä hetkellä mitään ikäkausiryhmää, joten senkään kokouksiin tai retkelle ei voi pyytää mukaan. Lippukunnan kesäleiri on ehkä hiukan liian HC-juttu ja joulujuhla ehkä vähän outo. Meillä pitäis olla meidän ikäisten oma ryhmä, joka tekis porukalla jotain hauskaa matalan-kynnyksen-partiojuttua. Sinne olisi helppo kutsua mukaan katselemaan menoa, tutustumaan ihmisiin ja opettelemaan peruspartiotaitoja.”

Näistä ajatuksista sai alkunsa Yövilkka, 22-30-vuotiaiden oma ryhmä (lippukunnassa toimi jo ennen tätä sekä vaeltajatoiminta että yli 30-vuotiaiden oma ryhmä). Yövilkka, jonka nimi tulee siis pienestä metsäkasvista, aloitti toimintansa syksyllä 2013. Koska omassa lippukunnassa ei ollut kuin 4 tuohon ikäryhmään kuuluvaa, tehtiin yhteistyötä toisen lippukunnan saman ikäisten kanssa. Molemmista lippukunnista oli yksi vastuuaikuinen, jotka suunnittelivat yhdessä ohjelman ja valmistelivat kokoukset – muut saapuivat vain paikalle fiilistelemään. Kokouksia oli joka toinen viikko ja tekeminen keksittiin muiden ikäkausien ohjelmasta ja omasta päästä. Oli tikkupullan paistoa nuotiolla, pyörien syyshuoltoa, lautapeli-iltaa ja kolmen ruokalajin illallista trangialla. Ei mitään ihmeellistä ja suuria valmisteluja kaipaavaa, vaan ”ihan perussettiä”.

Ja meillä oli hauskaa! Miten ihanaa oli istua nihkeän yliopistopäivän jälkeen illalla nuotion äärellä ja tehdä mutakakkua nuotiolla. Kerran käytiin geokätköilemässä ja siitä jäi useammalle pidempiaikainen uusi harrastus. Keväällä uskaltauduttiin jopa yhden yön vaellukselle: ”NYT mä ymmärrän, miks jotkut harrastaa tätä vaeltamista ihan vapaaehtoisesti, tässähän on ihan eri fiilis kuin niiden 10 seikkailijan kanssa!”. Ei niin, että lapsissa mitään vikaa olisi, mutta olihan tässä oman ryhmän touhussa ihan eri meininki!

Mikä oli siis vuoden loppusaldo?

1) Yksi täysin uusi ei-koskaan-aiemmin-partiolainen jäsen lippukuntaan. Tuli sieltä yliopistokuvioista mukaan. Tänä syksynä tämä uusi jäsen aloitti akelana, joten jäsenyys ei liittynyt pelkkään partiohuvitteluun.

2) Huomattavasti aiempaa laajempaa kiinnostusta koko ainejärjestön piirissä: ”Ai sekin liitty sinne nyt vasta eikä oo koskaan harrastanut partiota?!”, ”Mut noi teidän jututhan kuulostaa tosi hauskoilta!”

3) Kaivettiin lippukunnan neljä nuorta aikuista melkoisen partiomotivaatiomontun pohjalta ylös. Oma ohjelma jaksoi innostaa, kun sinne sai vain tulla paikalle. Tietenkin yksi näistä neljästä oli se, joka ohjelman muille järjesti, mutta koska siihenkin oli kaveri naapurilippukunnasta ja ohjelma ei vaatinut suuria esivalmisteluja, sai omasta ohjelmasta enemmän kuin se vei.

Minä en ole koskaan ennen halunnut enkä kaivannut aikuisten omaa ohjelmaa, koska: ”partio vie muutenkin niin paljon aikaa, niin vietän mieluummin sen vähäisen vapaa-ajan jossain muualla ja lisäksi, eihän kellään meistä ole enää aikaa järjestää mitään ylimääräistä lisäohjelmaa”. Näin minä vankkumattomasti ajattelin vuosia. Kunnes ongelmaksi tuli partiosta kiinnostuneet kaverit, joita en pystynyt kutsumaan mukaan. Uusien jäsenten kiilto silmissä sai siis alkunsa Yövilkka, ei niinkään halusta tehdä porukalla jotain. Mutta hups, kuinkas kävikään!

Yövilkka kokoontuu tulevana syksynä noin joka 3. viikko ja nyt ohjelmaa on rakennettu enemmän valmiiden tapahtumien ympärille: piirin syyspt-kisat, yösuunnistuskisat, piirin syyskokous, seurakuntavaalit ja partiolaisten kauneimmat joululaulut. Mutta on mukana myös ”ihan vaan” purjehdusta, kolmea ruokalajia nuotiolla ja lautapelejä vaahtokarkkikaakaolla. Niin kauan, kun se on kivaa ja helppoa järjestää, se on sen arvoista!

Helkky luovuttamassa

Yövilkan jäsen Helky luovuttamassa verta.

Kirjoittajana Hilla, eli Mikaelin Sinikellojen lippukunnanjohtaja Maria Ruohola.